Testamentin tekijä voi lähtökohtaisesti määrätä vapaasti testamentin sisällöstä.
Perittävä voi antaa saajalle esim. koko jäämistön, määräosan (1/3) siitä tai muiden määräysten täyttämisen jälkeen jäävän omaisuuden. Tällainen ns. yleistestamentinsaaja on kuolinpesän osakas ja käyttää osakkaalle kuuluvia oikeuksia. Yleistestamentin saajalle tuleva omaisuus selviää lopullisesti vasta perinnönjaossa, mikäli saajia on useampia.
Mikäli perittävä antaa saajalle tietyn omaisuuden omistusoikeuksin, omistusoikeutta suppeamman oikeuden (esim. hallintaoikeuden) koko jäämistöön tai se johonkin osaan, tai tietyn rahamäärän, on kyseessä ns. erityistestamentti eli legaatti. Legaatinsaaja ei ole pelkästään legaatin perusteella kuolinpesän osakas ja legaatissa määritetty omaisuus annetaan saajalleen yleensä jo pesänselvityksen yhteydessä.
Testamentin päätyypit
Testamenttausvapaudesta huolimatta testamenttimääräykset ovat käytännössä keskittyneet muutamaan päätyyppiin.
Täysi omistusoikeustestamentti
Testamentin tekijä antaa omaisuuden saajalleen useimmin täydellä omistusoikeudella, jolloin saaja voi käyttää omaisuutta hyväkseen kaikin tavoin ja jopa testamentata saamansa omaisuuden edelleen, mikäli testamentissa ei ole määrätty ns. toissijaissaajaa. Tällöin puhutaan usein ns. täydestä omistusoikeustestamentista. Omaisuuden saajalle määrätään tässä tapauksessa perintövero saadun omaisuuden arvosta.
Rajoitettu omistusoikeustestamentti
Toinen tyypillinen tapa määrätä omaisuudesta, esimerkiksi sellaisten aviopuolisoiden kesken, joilla on yhteisiä lapsia, on testamentata ensin kuolleen puolison omaisuus leskelle omistusoikeudella ja määrätä omaisuus lopullisesti vasta leskenkin kuoltua lapsille toivomuksin, että lapset eivät lesken elinaikana vaatisi lakiosaansa. Tällöin leski saa omistajan oikeudella käyttää omaisuutta hyväkseen, mutta hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi tehdä uutta testamenttia testamentilla saamastaan omaisuudesta. Tällöin omaisuuden ensisaajana olevalle leskelle määrätään perintövero testamentilla saadusta omaisuudesta. Lapset puolestaan eivät vielä lesken eläessä joudu maksamaan perintöveroa, mikäli he eivät vaadi lakiosaansa. Leskelle omistusoikeuden saaminen verotuksesta huolimatta saattaa olla tärkeää esimerkiksi puolisoiden yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tai lesken taloudellisen turvallisuuden vuoksi lasten ollessa vielä alaikäisiä. Näissä tapauksissa puhutaan usein ns. rajoitetuista omistusoikeustestamenteista, joissa ensisaajan oikeutta tehdä testamentti saamastaan omaisuudesta on rajoitettu toissijaissaajan turvaksi.
Elinikäinen käyttö- tai hallintaoikeus tiettyyn omaisuuteen
Testamentilla annetaan edelleen, usein verotuksellisista syistä, saajalleen ainoastaan elinikäinen käyttö- tai hallintaoikeus tiettyyn omaisuuteen, esimerkiksi kesämökkikiinteistöön, omistusoikeuden mennessä toisaalle. Tällöin käyttöoikeuden saajalle ei määrätä perintöveroa lainkaan ja käyttöoikeuden saajan oikeus saattaa merkittävästikin alentaa omistusoikeuden saajan perintöveroja. Tällaiset ns. käyttö- ja hallintaoikeustestamentit ovat hyvin suosittuja juuri verotuksellisista syistä puolisoiden kesken, joilla on yhteisiä lapsia. On kuitenkin huomattava, että käyttö- tai hallintaoikeustestamentit eivät välttämättä sovellu kaikkeen omaisuuteen esimerkiksi pankkitalletuksiin, koska leski ei voi vastoin omistajatahon suostumusta käyttää vapaasti tilivaroja koron ylittävältä osaltaan pelkästään hallinta- tai käyttöoikeuden perusteella. Myöskään hallinta- tai käyttöoikeustestamenteilla ei voida loukata rintaperillisen oikeutta lakiosaansa.
Sama testamentti voi luonnollisesti sisältää vaikkapa kaikki edellä todetut määräystyypit.
Koska nykyisin lähes puolet avioliitoista päättyy avioeroon, on hyvin yleistä, että puolisot laativat testamentin ainoastaan siitä syystä, että testamentilla voidaan poistaa omien lasten mahdollisten aviopuolisoiden avio-oikeus perittävään omaisuuteen avioeron varalta, mikäli lapset eivät ole solmineet avioehtosopimusta avioliittoa solmiessaan.
